Aihearkisto: Leivonta

Uuden sadon pinaatti-fetapiiras

Kasvatuslaatikollinen juuri juhannukseksi valmistuneita vihreyksiä inspiroi tekemään piiraan oman maan pinaateista.

Sinne meni koko ensimmäinen pinaattisato. Olivat niin herkullisen vihreitä. Toisaalta oli siinä taustalla myös vakava ongelma: kasvimaan aikaiset vihreät eivät pysy parhaimmillaan kovin kauan. Jos eivät ala kukkia, niin joku tuholainen tulee ja rouskuttaa ne suihinsa. Päätimme ehtiä ensin.

kasvatuslaatikko
Potagerimme salaatti- ja kaaliosasto (eli aikaiset vihreät) alkaa karata laatikoistaan.

Aikaisten vihreyksien kasvatuslaatikossamme kasvaa lehtikaalia, mangoldia, pinaattia ja rucolaa. Lehtikaaleista harvennettu osa meni pakastimeen ja pinaateista suurin osa päätyi tähän piiraaseen. Seuraavaksi on vuorossa rucolakeitto – jos ehdimme ennen kaalikoita keräämään sadon! Mangoldin pitäisi olla suunnilleen turvassa, joten se saa vielä kasvaa satunnaista salaattikäyttöä lukuunottamatta.

Tuoreen pinaatin ensimmäinen sato.

Pinaatti ja feta (tai salaattijuusto) ovat perinteinen yhdistelmä pasteijoissa ja piiraissa. Onneksi meilläkin sattui jääkaapista löytymään juhannuksen jäljiltä salaattijuustopaketti, niin ex tempore loihdittu piiras oli mahdollinen 🙂 Tuli oikein herkullista! Antaa kuvien puhua puolestaan:

Ryöpätyn pinaatin lisäksi piiraaseen tulee valkosipulia ja uuden sadon keltasipulia.
…ja tietysti fetaa (eikun salaattijuustoa).
Uunituore pinaatti-fetapiiras maistuu lämpimänä, mutta myös kylmänä.

Pinaatti-fetapiiras

Pohja:
200 g rasvaa
1 kananmuna
5 dl spelttijauhoa (noin)
1/2 tl suolaa

Täyte:
3 litraa tuoretta pinaattia
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
200 g fetaa tai salaattijuustoa
mustapippuria
3 dl kermaa
3 kananmunaa

  1. Huuhtele aluksi pinaatit. Leikkaa varret ja lehdet erilleen (molemmat käytetään). Ryöppää puhtaat pinaatit runsaassa kiehuvassa vedessä: pinaatinvarsia noin minuutin ajan, mutta lehtiä vain hetki.
  2. Laita uuni kuumenemaan 190 asteeseen.
  3. Tee sitten pohja. Nypi rasva, kananmuna, suola ja spelttijauhot sekaisin. Spelttijauhojen sijaan voi käyttää saman määrän vehnäjauhoja tai gluteenitonta jauhoseosta. Käytä enemmän jauhoja, jos taikina tuntuu liian märältä. Taikinan tulisi olla murumaista, mutta piirasvuokaan helposti muovautuvaa.
  4. Levitä taikina piirasvuokaan (n. 30 cm)
  5. Pilko ryöpätty pinaatti, sipuli ja valkosipuli ja sekoita ne keskenään.
  6. Levitä kasvikset taikinan päälle ja murenna feta niiden päälle.
  7. Mausta mustapippurilla.
  8. Sekoita kerma ja kananmunat ja kaada piirasvuokaan.
  9. Paista kypsäksi ja kauniin ruskeaksi noin 35 minuuttia.
  10. Tarjoile hieman jäähtyneenä ja nauti!

ambrosiakakku – retro mutta raikas

Vienosti appelsiinilta maistuva kakku sopii pääsiäisen makeaksi herkuksi. Tai oikeastaan milloin vain.

Ambrosiakakku on minulle yksi lapsuuden unohtumattomista resepteistä. Meillä kyseinen leivonnainen on aina täytetty ihanan pehmeällä vaniljakiisselillä, mikä tekee siitä tavattoman tasapainoisen kakun. On helppo kuvitella, mitä reseptin alunperin nimennyt henkilö on ajatellut: niin maukasta kakku on, että sen voi hyvin mieltää jumalten ravinnoksi. Kumma kyllä, Marko ei ollut koskaan aiemmin maistanut täytettyä ambrosiakakkua!

Perintöreseptimme on 1970-luvulta, Ruokaohjekerho Mestarikokin kahvipöydän parhaista. Moni muistaa varmasti nämä reseptikortit, joita keräiltiin niille suunniteltuun laatikkoon. Suuri osa reseptikorteista on meillä kadonnut, mutta tämä on yksi pintansa pitäneistä ja liimattu äidin reseptivihkoon. Meillä ei jostain syystä koskaan syöty ambrosiakakkua appelsiinilla maustettuna, vaan yleensä kesällä ja koristeena oli usein punaherukoita.

Sen verran uudistimme reseptiä, että emme koristelleet kakkua perinteisillä hillotuilla appelsiininkuorilla, vaan raastoimme päälle luomuappelsiinin kuorta. Se tuntui tasapainottavan raikkaudellaan kakun makeutta.

Ambrosiakakussa on erilaisia rakenteita ja makuja.

Markon mielestä kakusta tuli erinomainen, erityisesti, koska siinä on erilaisia rakenteita ja makuja. Itse tykkäsin appelsiiniversiosta kovasti. Mietin jo, että sitruunaversio voisi sopia kesällä tarjoiltavaksi, ehkä myös limeversio… Muuntelumahdollisuudet ovat ihan rajattomat, kun vain maustaa kuorrutteen eri tavoin. Muulta osalta kakun kuuluukin olla vaniljaisen pehmeä, ja se vain paranee yön yli odottaessa.

Ambrosiakakku

Ambrosiakakku

Kakkupohja (n. 12 annosta)

  • 150 g voita tai margariinia
  • 3 munaa
  • 2 dl hienoa sokeria
  • 2,5 dl spelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)
  • nokare voita ja korppujauhoja vuokaan

Täyte

  • 2 dl maitoa
  • 0,5 dl kermaa
  • 2 munankeltuaista
  • 1 rkl maissitärkkelystä
  • 2 rkl hienoa sokeria
  • 0,5-1 rkl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljauutetta

Kuorrutus ja koristelu

  • 1,5 dl tomusokeria
  • 1-2 rkl vastapuristettua appelsiinimehua
  • appelsiinin kuorta raastettuna
  1. Laita uuni lämpenemään 175 asteeseen ja voitele ja korppujauhota kakkuvuoka (koko n. 1,5 l).
  2. Sulata ja jäähdytä rasva. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää siivilöidyt jauhot ja sekoita varovasti vaahdon joukkoon. Lisää lopuksi jäähtynyt voisula.
  3. Kaada taikina vuokaan ja kypsennä kakkua uunin keskitasolla noin 35 min. Anna kakun jäähtyä pieni hetki ja kumoa sokeroidulle lautaselle. Anna kakun jäähtyä kokonaan.
  4. Valmista täyte paksupohjaisessa kattilassa sekoittamalla kaikki ainekset, paitsi vanilja. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä koko ajan hämmentäen sen verran, että täyte sakenee. Jäähdytä välillä sekoittaen. Lisää vanilja jäähtyneeseen kiisseliin.
  5. Kun kakku ja täyte ovat jäähtyneet, sekoita kuorrute ja raasta appelsiinin kuorta valmiiksi. Leikkaa kakku kahteen osaan ja täytä vaniljakiisselillä. Lisää kuorrute päälle siten, että se ei valu reunoilta alas. Koristele appelsiininkuoriraasteella.
  6. Tarjoa jälkiruokana tai kahvin kanssa ja nauti!